Jälleen kerran on yksi maastopyörätapahtuma Suomen suvessa saatu päätökseen. Yksi monista, mutta meille ainutlaatuinen.

Keväällä, kun melkoisesti uudistuneella organisaatiolla alettiin pykätä tätä pystyyn, tuntui energiaa ja ideoita riittävän. Oli hienoa tekemisen meininkiä ja hyvä porukka. Pientä paniikin siementä alkoi itämään päivämäärän 10.8. lähestyessä ja kun kuntoradoille oli ajettu yllättäen kymmeniä senttejä pehmeää purua, sekä rankkasateen vietyä yhden vauhdikkaan alamäen mennessään. Uusi starttilooppi kaarisiltoineen valmistui tapahtumaviikolla ja sen osalta kehitys jatkuu, kiitos kaikille palautteesta. Energia, into ja ideat ei näistä haasteista huolimatta loppuneet ja kaikki saatiin ajallaan valmiiksi, riittävästi tekeviä käsiä löytyi aina. 

Radasta muuten, hopea ei ole häpeä ja tällä reitillä 30km maaliin pääsy on jo saavutus. Joku osuvasti sanoi lenkin jälkeen reitin lämmittävän polkupuritaaninkin sydäntä ja sitähän se nimenomaan on. Polkua. Kapeaa ja leveää, pehmeää ja kovaa, rannassa ja keskellä metsää. Maastopyöräilyä isolla ämmällä. Uupumus, helpotus ja itsensä ylittäminen paistoi monen maaliin saapuneen kasvoilta. 

Parhaiten mieleen jäi viimeisenä 60km lenkiltä saapuneen N40-sarjan voittajan Noora Ahtiaisen hymy ja ilo, vaikka keskeyttäminen oli jo ensimmäiseltä kierrokselta asti mielessä niskan ja hartioiden krampattua.  5h 36min taistelua ja silti nainen oli maalissa yhtä hymyä! Siihen tiivistyi kaikki se, miksi tätä tehdään. Hattu päästä ja syvä kumarrus, kiitos.

Uskomatonta, miten ilmanhaltijat meitä hellivät. Perjantaina satoi vettä, oli kylmää ja muutenkin kalsea sää. Lauantaina aurinkoa lähes pilvettömältä taivaalta! Liekö 300 hymyilevää pyöräilijää karkottaneet pilvet tullessaan. Me loimme puitteet hikeä, hermoja ja vaivaa säästämättä mutta te, kaikki, teitte siitä Tapahtuman. Kiitos kaikille, joille se kuuluu, yhtäkään unohtamatta. Toivottavasti törmätään myös ensi vuonna!

-Jaakko Hirn-

Kilpailunjohtaja, Imatra MTB 2019