Mäen Karhu heräili kevätpäiväntasauksen aikoihin hirveään seisahtuneisuuden tunteeseen. Yleensä näihin aikoihin hankipeitto vasta on ohennut sen verran, että kylkeä kääntäessä vitjat vasta siirtyy vasenta reittä vasten kohti kesän tuloa. Tassunjatkeet oli vielä köllöttelystä tahmean jumiset eikä tämän kokeneen horrostonomin käyntiinpolkaisu oikein ottanut vielä onnistuakseen.
Talvipäiväunien jälkeinen vilkaisu ympäristöön kuitenkin antoi ymmärtää, että hereillä ollaan, koska kylän piipuista sylki selvästi tutunoloista savumerkkiä.
Se siitä seisokista. Taisi olla pelkkää märkää unta tai urean sävyttämää aamukastetta. Maailma pyörii edelleen, vesi liikkuu virrassa ja aurinkokin näyttäytyy tasaisin väliajoin. Linnutkin twittuilee ihan wiittaamatta mihinkään erityiseen. Otsonturjake ei ollut uskoa silmiään ja havahtuessaan ensimmäisen kusetuksen aikoihin poikkeuksellisiin paikallisiin ihmeisiin.
Tällä menolla tästä kaudesta ei taida tulla lasta eikä paskaa. Kumpiakaan ei näy edes tiellä tai pientareella. Tilanteen pikaiseksi tasaamiseksi keväinen varpusparvi kuitenkin pyyhälsi peristalttisten liikkeiden rohkaisemana kuin luotijuna läpi otsoniaukon. Syksyn viimeisimpien satojen antimet säestivät Mäen puna-armeijan kuoron vahvuiseen aamunavaukseen untenmailla käyneiden marjojen ja terttujen levittäytyessä laitureille 1, 2 ja 3 kuin virukset konsanaan. Tänä keväänä ei ehditty edes aurinkotervehdyksiin asti. Leudon talven läpikäynyt rusinainen lataus luonnonmullistusten saattelemana riitti takaamaan sopivan vastuksen mylvintään tarvittavalle kaiutinkuormalle.
No seuraavassa käänteessä susiluikkunen pyyhkäisi pitkin karhumäen raittia. Erehtyi kai luulemaan ulvovaksi mylläriksi. Karhu siihen, että mitäs halvattua sinä täällä pyörit, kun yleensä oot pysytellyt suosiolla peräkylältä syrjemmässä?
Toinen vastaa, että oletko hieman hukassa?
– Ootko ettimässä paikkaa uudessa tähdistöketjussa vai? Täällä on niin keskiketterä meno, että sinut väännetään siltaan.
– Taidat itse olla pyörällä päästä, kun joutavia herjaat? Jos et vielä tienny ni täällähän on piru merrassa. Vaikee se on laumassa liikkua, kun on rajat kiinni ja kokoontumiset bannissa. Ei saa tanssii susien kanssa.
– Ihme ulisija. Heti nöksähtämässä, kun vähän small talkia heittää. Myönnettäköön, että talviteloilta nousseena vähän on rattaat jumissa vielä. Mutta sipsutteleppas sinä nyt siitä kipinkapin huitinvitelikkoon, ettet tuonne valmiiseen kuoppaan joudu. On nimittäin vähän saatanallinen sudennälkä justiinsa.
Häntäheikki jolkotteli matkaansa kiihdyttäen kohti 70-rajoitusaluetta oottelemaan pääsiäistä. Jos vaikka punahilkan munilla pääsisi virvottelemaan? Ja sikäli kun tapahtumaketjut eivät natsaa niin voi suunnata siitä välittömästi vapputaipaleelle. Sillon viimeistään sulautuu hyvin joukkoon ja suu napsaa.
Nalle tuumasi, että taisi olla maanantaikappale hieman hapoilla. Vaikuttaa siltä, että tästä kaudesta on tulossa yhä varmemmin sutta ja sekundaa.
Toivottavasti vielä nähdään!
Hauskaa vappua kullekin säädölle 😉
-Jogu