Liikutimme satoja ihmisiä. Joukossa oli paljon reipasta urheilumieltä, mukavaa yhteisöllisyyttä sekä aitoa ystävyyttä. Jokainen vastaanotettiin lippu korkealla ja hyvillä mielin. Tavoitimme yhteisen tekemisen innostuksen ja pääsimme tarjoamaan niitä elämyksiä, jollaisia haluaisimme itsekin kokea.
Voittaa voi monella tavalla. Useimmiten tyydymme tarjolla oleviin mittareihin, matkaan, aikaan ja sijoitukseen. Joskus mittarit tarjoavat vain kehyksen ja todelliset merkitykset syntyvät muista elementeistä. Urheiluun liittyy myös sellaisia arvoja ja valintoja, joita haluamme kunnioittaa ja joihin voimme tukeutua.
Tapahtumapäivänä saamamme tieto liikutti meitä. Tsemppari oli poissa. Musertava tieto meni puseron alle, jonka rinnassa sykki tänä vuonna humoristinen ”cabin crew prepare for take off”. Niitä paitoja oli monella yllä.
Tilanteet muuttuvat. Kun viime vuonna ensi kerran kohtasimme Imatra MTB 2017 -tapahtuman viimeisellä kilometripylväällä, se tuntui jo silloin arvokkaalta kokemukselta.
Muistan elävästi, miten Pekko otettiin hiljentyneen stadionin viimeisenä kilpailijana vastaan raikuvin kannustushuudoin ja aplodein. Hän taisteli helteisessä kelissä itsensä maaliin uupumuksen rajamailla. Saatoin hänet maaliin rinnalla ajaen. Maalissa tarjosimme paikan korokkeella kera viiden lajin urheilutapahtuma-aterian sekä ripustimme kaulaan kultamitalin Tsemppari-kaiverruksella. Hän oli silminnähden ilahtunut saamastaan kohtelusta sekä aidosti onnellinen suoriutumisestaan ystäviensä todistaessa tapahtumaa.
Silloin en osannut aavistaa, että kyseessä oli sananmukaisesti hänen final boarding call. Pekko on poissa. Hän menehtyi lokakuun lopulla vain muutama kuukausi tapahtuman jälkeen pahanlaatuisen aivokasvaimen murtamana.
Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan… -J. Karjalainen-
Tapahtumaterveisin sekä ystävämme muistoa kunnioittaen
Jaakko Hasu ja Imatra MTB 2017 ja 2018 -tapahtumaorganisaatio